kun on noin synkkää ja surullisen ja ankeen näköistä tänään ulkoilmamaailmassa. Tuntuu jopa helpommalta kestää oma päivien harmaa, on kuin olis tuo ulkoilma myötäelämässä mun tuskaista olemassaoloani. Jotenkin lohduttavaa. Tein lenkin ilman sateenvarjoa aamulla, kulunut toppatakki kastui ja ilma oli lämmin. Ainakin hapekas. Hassua. Ajattelin hiihtäväni vielä viimeviikolla..mutta hah, taivaanukko pisti bileet ja vei lumet nenän eestä. Et millään viittis heittää uusia lumia kun noi skimbat kasvaa naavaa jo varastossa ja lahonestoa joutuu laittaan jo 2 kertaa viikossa. Sukset on yhtä hyvässä kunnossa kun menossa oleva parisuhde...seisoa jököttää varastossa odottamassa parempia päiviä..joita en kyl odota kun realiteetit on selvät. Joko elät niitten kans tai keräät kassit ja laatikot.