Miten tulee toimeen hampaattomien ihmisten kanssa? Ilmeisesti paremmin kun omien hampaitten. Ihmisen tuskan tunto hammaslääkärissä on jotenkin häpeällistä tjns. Pienenä ei halunnut puudutusta kun porattiin, kun poraaminen oli pienempi riesa kun sen kauhean puudutuspiikin näkeminenkin. Nyt kun olisi ikää, luulisi että kestää jo vanhemman ihmisen sietokyvyllä poraamiset miten vaan. Mutta ei. Sitä pelkää kun pieni apina ja sönkkää että pliiss kattokaakin että on puutunut ja kunnolla kans ennen ku ykskään pora on suuni lähelläkään. Miten on mahdollista että ihmisestä tulee näin heikko vaikka luulisi että kehitys menee toisinpäin kun vanhenet. Mutta ei.

Mikä siinä on että poraus ei satu lapsena oikeestaan yhtään ja nyt se on kun benji-hyppy ilman köyttä. Hui hittolainen. Ihmisen itsevarmuus on sekunnissa pyyhkäisty sekin vähä kun se valkoinen ovi aukeaa ja huudetaan sukunimeäsi. Sitä ennen olet tuijottanut posket kivettyneinä sitä musta-valkoista kelloa joka lähenee hetki hetkeltä sitä GLUNK-aikaa..huh.

Miks ihmisen hampaat ei voi olla vaikka norsunluuta tms, ei tarttis porauttaa. Hrrrrrrr.